Tässä postauksessa ajattelimme kertoa, kuinka n. yleisellä tasolla espanjalainen sairaala eroaa suomalaisesta sairaalasta. Tietysyi Xanitin sairaala eroaa todella paljon siitä, mihin olemme tottuneet Suomessa sillä kulttuuri on eri, muttä päälimmäiset asiat. Ja ensimmäisenä tietysti tulee esille hygienia. Se on todella eri luokkaa Suomeen verrattuna. Tosin, siinä mielessä olemme onnellisessa asemassa, että Xanitissa sentään on kumihanskoja sekä käsidesiä (joka ei ole kuitenkaan samaa kuin Suomessa), mutta niiden käyttö ei ole lähellekään niin yleistä kuin mitä Suomessa on. Sillä Suomessa kädet tulee aina desinfioida ennen ja jälkeen potilaskontaktin sekä tietysti aina käyttää kumihanskoja, mutta täällä saatetaan käyttää vain joko kumihanskoja tai käsidesiä. Harvoin molempia. Tietysti olemme työskennelleet enemmän auxillaarien kanssa, mutta myös sairaanhoitajine työtä seuratessa näkee usein vain kumihanskojen käyttöä, ei käsidesin. Ja hoitajilla, lähes kaikilla, on sormuksia sormissa, käsikelloja ja -koruja käsissä sekä suuriakin kaulakoruja jotka tiedettävästi levittävät bakteereja.
Myöa lääkkeiden käsittely on erilaista. Kun sairaanhoitaja lähtee kierrokselle jakamaan lääkkeitä kärrin kanssa, on siinä aina jokaisen potilaan lääkkeet pöydällä. Kärri saattaa olla pitkiäkin aikoja ilman valvontaa käytävällä (missä kulkee potilaita, omasia ja muuta henkilökuntaa kokoajan) kun sairaanhoitaja on potilaan huoneessa. Välillä kärrien pöydällä saattaa olla myös kaikkien potilaiden lääketiedot, jolloin kuka tahansa voisi lukea niitä. Se on mielestämme hyvin ihmeellistä, mutta se näyttää olevan täällä arkipäivää eikä siihen kukaan muu (kuin me suomalaiset opiskelijat) ole kiinnittänyt huomiota. Yksi asia kanssa, mihin olemme kiinnittäneet huomiota on lääkehuone ja hoitotarvikevarasto. Se on onneksi aivan hoitajien kirjaamistilaa vastapäätä, mutta sen ovi on lähes aina auki ja lääkkeet ovat siellä hyvin selkeästi hyllyllä esillä. Eli myös sinne voisi kuka tahansa omainen tai potilas kävellä katselemaan tai hakemaan tavaroita. Niin ei ole kuitenkaan koskaan täällä ollessamme tapahtunut, mutta se olisi täysin mahdollista.
Täällä sairaalassa hoitajilla ei myöskään ole erillistä taukohuonetta. Ainoa tila hoitajille on osaston keskellä oleva avoin tila, jossa tehdään kaikki kirjaukset sekä lääkkeenjaot. Samaan tilaan voivat mm. omaiset tai potilaat tulla kysymään hoitajilta kysymyksiä, joten tila ei ole lähes koskaan hiljainen. Tilassa on kuitenkin pieni jääkaappi ja vesiautomaatti mistä on mahdollista saada juomista, mutta varsinaisia virallisia kahvitaukoja ei ole ollenkaan. Hoitajat pitävät omat taukonsa aina silloin kun kerkeävät, usein 10-11 maissa, jolloin he syövät samalla aamupalansa. Mistä tullaankin erilaisiin ruokailutapoihin. Aamupala tulee ihan normaaliin aikaan, mutta lounas tulee vasta kahden maissa päivällä, eikä ennen sitä tarjoilla mitään. Ja päivällinen tulee vasta illalla n. seitsemän aikoihin. Moni potilas onkin valitellut ruoka-aikojen myöhäisyyttä, ja toivoisi saavansa ruokansa aikaisemmin.
Ja niinkuin aikaisemmassa postauksessa kerroimme, ammattiryhmiä on erilaisia verrattuna Suomeen mutta ei niistä enää sen enempää!
Muita kuulumisia....
Fuengirolassa oli 28.-2.5 Kansainväliset päivät, jotka pidettiin feria-alueella. Kävimme siellä yhtenä päivänä, ja tapahtuma oli upea! Ihmisiä oli todella paljon ja siellä oli monien eri miaden "kojuja", joissa myytiin mm. maan yleisimpiä ruokia sekä aina soi sen maalaista musiikkia. Alueella oli myös huvipuistolaitteita. Musiikki soi kovaa ja menoa riitti yöhön saakka. Iltaisin alueella oli hienoja valoja, mutta iltaisin näimme vain vilaukselta kun menimme metrolla ohi sillä me kävimme päiväsaikaan.
Olemme myös ostaneet menolipun Barcelonaan ja lähtö olisi jo huomenna (to 5.5). Paluulipusta ei vielä ole tietoa, sillä löysimme vain halvan lentolipun ja siellä olessamme ostamme lentoliput takaisin Malagaan. Suunnitelmanamme on olla Barcelonassa ainakin maanantaihin saakka ja nähdä mahdollisimman paljon kulttuuria, museoita ja paljon muuta! Odotamme matkaa innolla ja jännityksellä. Matkasta kerromme paljon, kun tulemme takaisin kotiin Benalmadenaan.
Krista&Milana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti